Valoisaa eloa
Nyt on reilu viikko ihmetelty yhteiseloa pienen Valo-kelmiön kanssa. Sunnuntai-illan hakureissulle lähti autollinen ihmisiä sekä mustat monsterit. Onneksi kasvattaja oli hoitanut tehokkaan väsytyksen ja pentu nukkui kiltisti miltei koko matkan. Ihan eri meininki kuin Lennulla aikoinaan. Nimittäin neiti ehti juuri ottaa nokoset ennen lähtöä ja alkumatka menikin raivotessa, kun pentua rajoitettiin…
Kotonakin pieni on malttanut nukkua – ainakin välillä.
Mutta aikamoisella meningillä me ollaan viime viikko menty. Heti maanantaina Valo kävi ihmettelemässä menoa agilitytreenien laidalla, tiistaina matkustettiin kaksi pysäkkiä junalla ja jo keskiviikkoiltana lähdettiin kohti Lappeenrantaa, yövyttiin vieraassa paikassa ja jatkettiin heti aamusta kohti Kiteetä ja kennelleiriä. Varsin lunkisti on poju menoon suhtautunut. Tosin hieman on ollut vatsaoireita, mutta siinä kaikki, ja nekin saatiin kuriin maitohappobakteereilla.
Kennelleirit on kyllä aina ihan parhautta. Sieltä saa joka kerta kotiintuomisiksi aimoannoksen treeni-intoa ja hyvää mieltä. Kyllä meillä on ihan mahtava porukka! Täti-musta pääsi ahkeroimaan moniin treeneihin Valon hoitaessa lähinnä turistin virkaa. Ainoastaan hakumetsässä käytiin pienen kanssa hakemassa ensiajatuksia – ja ainakin nuo helpot treenit olivat Valon mieleen. Ahmattipojun mielestä kinkun kanssa metsään piiloutuneet ihmiset olivat aika hauskoja. Nyt vaan ihmetellään löytyisikö meille jostain läheltä kiva hakuporukka – ja aikaa viettää koko ilta metsässä. Tai sitten yritän aktivoitua tekemään niitä jälkiä. Lennu nimittäin jäljesti taas kerran todella taitavasti, varsinkin kun ottaa huomioon, että tämä jäljestys on ollut meille sellainen ”kerran vuodessa kennelleirillä” -harrastus.
Nyt olemme aloitelleet elämää kennelleirin jälkeen. Valo-parka on joutunut mukavien koiratuttavuuksien sijaan elämään näiden äksyjen mustien kanssa ja mummokoira joutui palaamaan hermolepolomalta takaisin tänne härdelliin. Lisäksi Valo pääsi leirillä totuttautumaan säännöllisiin pentupaineihin siskon kanssa, joten pienen ruskean väsytys ilman siskon avustusta on ollut hieman haastavaa, mutta ehkä tämä tästä.
Alla siskon tyylinäyte miten veljen poski venyy…
Menninkäinen 