En taaskaan saanut lähetettyä joulukortteja. Nyt se alkaa jo näkyä jo saapuneiden korttien määrässäkin. Kiitokset niille muutamille, jotka jaksoivat minua muistaa. Ehkä vielä jonain vuonna ryhdistäydyn.Tai sitten elämä jatkaa kulkuaan perinteitä kunnioittaen eikä joulukorttien aika tule tähän huusholliin.
Tämän kortin sain joulupaketin mukana. Kiitokset siitä kuuluvat veljelleni. Sanoisin, että tämän joulun parhaimmistoa. Ehkä vuoden vaihteessa pääsemme testaamaan ulvomista mökillä. 
…ainakin melkein.
Eilen oli viimeinen tentti. Enää yksi essee pitäisi räpeltää kasaan, jotta voisin virallisesti myöntää itselleni olevani lomalainen. Tänään en edes yrittänyt kirjoitusta. Yritin siivota, pyykätä ja tiskata. Kohtuullisesti onnistuinkin, vaikka aikataulutus pettikin pahemman kerran. Jäi illan konsertti kuulematta, tiskit tiskaamatta ja imurointia pitäisi vielä viimeistellä. Lisäksi harmittaa, kun en ehtinyt mukaan nauttimaan kuorolaulusta. Yliarvion pahasti sen kuinka paljon aikaa perusteellisempaan siivoukseen menee, jos yrittää samalla pestä ja ripustaa neljä koneellista pyykkiä. Ehkä tämä tästä vielä jossain vaiheessa tasoittuu, jos vaikka lähiviikkoina ehtisi hieman säännöllisemmin pitää asuntoaan kuosissa, eivätkä askarpaskar-projektit levittäytyisi koko ajan joka paikkaan sotkemaan. Ja ehkä kohta ehtisin ajatella muutaman joululahjankin. Toivoa ainakin sopii.
Taisi olla ensimmäinen kerta koko ikuisen opiskelijan urallani, kun päädyin tentissä palauttamaan tyhjän paperin. Jos yhden kirjoista on saanut riittävän pitkäksi aikaa lainaan, että sen on ehtinyt lukea, eikä silti osaa vastata kysymykseen, niin silloin on ehkä turha kuluttaa aikaansa säveltämällä luovasti niihin kahteen muuhun kysymykseen…
“Mikä yhteys Fanny Churbergillä on käsityöhön?”
- Joo, muistan lukeneeni tuon nimisestä ihmisestä. Samoin aika monesta muusta tyypistä samasta kirjasta. Kukahan tuo niistä oli?
*huokaus*
Aamulla totesin mittarin olevan pitkästä aikaa nollan alapuolella. Jo tätä hetkeä on odotettukin! Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tilanne jatkuu. Sadehousujen lahkeisiin pinttynyt kura alkaa nimittäin jo uhkaavasti lähennellä polvia… Ei taida enää tulla pesemälläkään puhdasta niistä. Kunhan nuo mustat vaan lopettaisivat karvojen tiputtelun, niin tästä kämpästähän saattaisi taas saada ihmisasumuksen.
Aamu ei voi alkaa huonosti, jos nauttii teetä, joka sisältää hampunlehtiä. Mitähän kivaa huominen tuo tullessaan?
Tapahtui kerran luennolla.
Opettaja:
Kai te olette huomanneet, että tähän kurssin on laskettu itsenäistä työskentelyä 65 tuntia? Se on pitkälti toista viikkoa hommia. Tehkää niitä annettuja tehtäviä sen mukaisesti.
Opiskelija:
Kai opettaja on huomannut, että tähän kurssiin on varattu aikaa noin neljä viikkoa, joista yksi on jo mennyt? Ja meillä on meneillään myös aika monta muutakin kurssia.
Opettaja:
Se mahtaa olla kurja tilanne. Mutta minä en kyllä ota tästä vastuuta, kun en ollut mukana laatimassa aikatauluja.
Jepjep. Kyseisellä luennolla vasta tarkennettiin ohjeistuksia ja annettiin kotitenttikysymykset. Niin, onhan se ehkä hieman kurjaa, kun kyseisen kurssin lisäksi ennen joulua pitää vielä vääntää yhdelle kurssille luvattoman monta tehtävää ja kasata ne portfolioon, toiselle kasata portfolio epämääräisistä lanka- ja kangasnäytteistä, puhumattakaan niistä useammista tenteistä, joihin pitäisi ehtiä lukea, tai niistä hieman “vähäpätöisemmistä” kursseista, joihin kuuluu “vain” tunnit + kotona tehtävät harjoitustehtävät. Niin, ja niillä luennoillakin pitäisi ehtiä istua. Sekä varsinkin niillä läsnäolopakollisilla harjoitustyötunneilla.
No, tiedättepähän nyt missä on syy, jos minua ei näy missään. Tai jos olen hieman hajamielisen tai ylikuormittuneen oloinen.
..löytyi tällainen:
Jo lokakuun puolivälissä otettu, mutta ansaitsee silti paikkansa täällä.
Tänään keksin keinot, joiden avulla pystyin jatkamaan eilen sormiin tulleiden hajonneiden rakkojen keskeyttämää maton loimilankojen solmimista. Päällystin laastareilla ja haavateipillä sopivan määrän sormia – ja sain toisenkin pään solmittua. Jesh!
Pupukin osallistui projektiin. Se on ollut viime aikoina niin paljon Kouvolassa ja nyt Kellokoskella, että alan jo unohtaa miten innokas osallistuja se on. “Hei, vähänkö siistii, lattialle on tullut matto! Mitä sä teet? Hei, mäkin haluun tulla istumaan siihen päälle. Voiko tätä maistella?” Vaikka aika vaisu tuo on nyt ollut. Torkkuu valtaosan päivästä eikä ole edes juurikaan riehunut. Kärsivätköhän puputkin talven pimeydestä?
Jos perjantai 13. on aina näin hyvä päivä, voisi niitä olla useamminkin.
Toivottavasti illan Semmareiden keikka on hyvä. Ja toivottavasti huominen ei lataa täydeltä laidalta realismia. Mielummin tätä lisää, kiitos. 
Törmäsin viikonloppuna tällaiseen. Se oli väsytetty ja nukkui lötkönä sylissäni. Nukkuvat pienet ovat niiiiiiin söpöjä. <3
Onneksi tänne ei mahdu enää lisää. Mitään. Askarteluopintojen päästyä kunnolla käyntiin on mahtunut vielä aiempaa vähemmän, kun lankoja, kankaita, pahveja, saksia, liimoja, papereita ja vaikka mitä muuta lojuu pitkin ja poikin. Mistähän saisin erillisen askar-paskar-huoneen?
Viimeisimmät kommentit